Rakas blogi
Tänään tuijotan eilisen silmillä ulos Horsensin kampuksen ikkunasta. Ajatus ei oikein luista ja tabletin välilyönti tuottaa vaikeutta. Takana on kolme päivää Tanskassa. Kerrottavaa olisi 90-lukulaisittain sanottuna "ihan sikana", mutta en saa kamerasta kuvia ulos ennen kotiinpaluuta. Tyydyn siis tiivistelmään ja pariin hetkikuvaan. Oletan muiden blogiin kirjoittavien hoitavan tarinoinnin matkan pääkohteista, joten itse keskityn jälleen epäolennaisiin seikkoihin Tanskasta ja sen kulttuurista.
Ensimmäinen asia, joka tänne saavuttaessa, pistää silmiin on yleinen elinympäristön viihtyisyys. Pienillä seikoilla on saatu aikaan ilahduttavan lämmin ilmapiiri. Katot ovat punaista tiiltä, junissa on höyryveturin pilliä muistuttava äänimerkki, lyhtypylväät ovat design tuotteita. Kerrassaan hurmaavaa.
Tanskassahan tunnetusti jengillä on hieman rento asenne. Ei ollut mitenkään etovaa tai kummallista nähdä 80 vuotiaan naisihmisen suuntaavaan kohti pornoliikkeen alakertaa. Täysin arkipäivää tässä maassa. Suomessahan porno on vieläkin kohtuullisen suuri tabu... Tai sitten olemme jo niin edellä aikaa ettemme tarvitse enää perinteisiä seksipuoteja?
Yksi kummallinen seikka seurasi minua aina Kööpenhaminasta Horsensin kampukselle saakka. Sähköverkon jännite tuntuu olevan täällä niin alhainen, ettei järjestelmäkamerani ottanut varausta vastaan ja puhelinkin latautui hyvin hitaasti. Ehkäpä Tanska kärsii kuparin puutteesta. Onneksi kampuksen sohvissa olevat pistorasiat tarjosivat viimein oikeaa amppeerimäärää ja pystyn jatkamaan kuvaamista.
Kulkuneuvoja rakastavana ihmisenä olen tietenkin silmäillyt täkäläistä kalustoa tarkasti. Autokanta on täällä selkeästi tuoreempaa kuin Kouvostoliitossa. Olen bongannut vasta yhden '89 Cadillacin, yhden '69 Alfa Romeon ja joitakin 80- lukulaisia Skoda Favoriteja. Sähköautoja näkyi yllättävän vähän. Euroviisukansaa kuljetti joukku uusia Tesla Model S:iä ja kampuksella näytti olevan käytössä yksi p*****een ruma Honda Insight.
Polkupyörät Kööpenhaminassa toisaalta ilahduttivat. Pyöräilykulttuurin vaikutus näkyi selkeästi kaluston rakenteluna ja "viritämisenä". Pyöräretkellämme meidät ohitti ikivanha Monark naistenpyörä, johon oli modifioitu upouusi 16- pykäläinen vaihteisto. Mahtavaa! Voisin kuvitella fillarikiihdytysajojen olevan täällä hieman suuremmassa suosiossa kuin suomessa.
Myös lihavia ihmisiä näkyi hyvin vähän. Sanotaan että suomalaiset ovat euroopan kovakuntoisin kansa... Ehkä penkkiurheilussa.
Lisää havaintoja kunhan pääsen täältä himaan.
-Michael Grass-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti